






Minua pyydettiin pitämään esitys Aalto Entrepreneur Society (AES) ja Aikuiskasvatuksen killan yhteiseen seminaariin 11.maaliskuuta aiheesta osaamisen kehittäminen kasvuyrityksissä. Olin erittäin ilahtunut pyynnöstä, koska olen itse Aikuiskasvatuksen killan kasvatteja ja yrittäjä Aalto-yliopiston Start-Up Centerissä.Julkaistu aluperin Intunexin blogissa 8.2.2010

Aivan ensiksi: pidän Friendtrepreneurin ideaa erinomaisena. Yrittää voi yksin, mutta yrittäjänä yksin pärjääminen onkin sitten jo eri asia. Kiitos minunkin puolestani Rautasillan Eerolle konseptin luomisesta ja siitä, että saan kunnian kirjoittaa tänne.
Olen Uotisen Oskari. Minut löytää Twitteristä, Facebookista, LinkedInistä ja monesta muusta paikasta. Teen tällä hetkellä gradua Kuopion yliopiston (lue: Itä-Suomen yliopiston) kauppatieteiden laitokselle oppivan organisaation edellytysten tukemisesta pk-sektorin asiantuntijayrityksissä. Työni puolesta sitä vastoin toimin opetuksellisia asiantuntijapalveluita tarjoavan Lyyra-plus oy:n palvelusuunnittelijana ja konsulttina. Sivutoimisesti teen pienimuotoista sosiaalisen median koulutusta toiminimellä.
Yrittäjähenkeä ja uusia yrityksiä tarvitaan. Yrittäjyydellä ja pk-yrityksillä on suuri merkitys kansantaloutemme kannalta. Vaikka yritysten määrä onkin Suomessa kasvanut 1990-luvun laman jälkeen koko ajan, on yrittäjäaktiivisuus silti varsin vaatimattomalla tasolla kansainvälisesti vertailtuna. Mielestäni yrittäjyyden tukeminen valtion taholta on kulkenut pääosin oikeaan suuntaan, mutta paljon olisi vielä tehtävää.
Toimiessani niin palkkatyössä kuin tuoreena yksityisenä ammatinharjoittajana olen huomannut, että yrittäjyys ei ole todellakaan vain omistaja-yrittäjyyttä. Mielestäni tärkeämpi yrittäjyyden ”määritelmä” liittyy asenteeseen. Matti Koiranen on tutkinut ja kirjoittanut sisäisestä yrittäjyydestä, jonka hän määrittelee suhtautumisena työn tekemiseen. Sisäisillä yrittäjillä on visio, jonka eteen he ponnistelevat. Heillä on sisäinen palo siihen, mitä he tekevät.
Tapaamani yritysjohtajat – varsinkin omistaja-yrittäjät – ovat olleet valtaosin luovia hulluja käsitteen positiivisimmassa merkityksessä. He ovat nähneet kirkkaana sen tulevaisuuden, johon he johtajana tai yrittäjänä haluavat päästä. Heille esteet ovat olleet korkeintaan hidasteita, jotka on tehty voitettaviksi. Sisäisenä ja ulkoisena yrittäjänä tunnistan itseni edellisestä. En ole antanut nuoruuteni tai kokemuksen puutteen olla esteenä millekään, mitä olen tehnyt. Hulluista johtajista muuten erinomainen kirja on Helena Åhmanin Hullut johtajat.
Sisäiseen, kuten ulkoiseenkin yrittäjyyteen, sisältyy luontaisena elementtinä innovatiivisuus ja muuntautumiskyky. Nykypäivän turbulentissa liiketoimintaympäristössä yrityksen muuntautumiskyky on välttämättömyys. Toisaalta pienen yrityksen resurssit ovat vähäiset, jotta se pystyisi yksin vastaamaan kaikkiin sitä kohtaaviin vaatimuksiin. Verkostoituminen, yhteistyö ja kumppanuus ovat jotain, jonka avulla voidaan saavuttaa lisäarvoa kaikille verkoston osapuolille uusina liiketoimintamahdollisuuksina, innovaatioina ja vertaistukena. Tähän edellytyksiä tarjoaa myös Friendtrepreneur-verkosto.
Auttamisen fiilis ja yhdessä tekeminen ovat tämän vuosikymmenen trendejä!
Tervetuloa kaverikseni, seuraajakseni tai muuten vaan tutustumaan!
EDIT: 1.4. lähtien yritykseni InFlow on löytynyt Kaupparekisteristä. Tutustu palveluihini!
Tulevaisuuden yrittäjänä olen erittäin kiinnostunut Ystäväyrittäjyys-ideasta. On hienoa nähdä jo ennen yrityksen perustamista, että on mahdollista saada tukea myös muilta yrittäjiltä. Se kannustaa yrittäjyydestä kiinnostuneita ja antaa aivan varmasti rohkeutta perustaa oma yritys. Verkostoitumisen hyödyt jo aivan yrittäjyyden alkuvaiheissa saattavat osoittautua rahassa mittaamattomiksi.Olen Maria Laitinen, ystävyysyrittäjä vuosimallia 2010.
Liikeideani sain Helsingin Sanomien jutusta ”Kaaoksen kesyttäjä” syyskuussa 2009. Siinä haastateltiin Hollannissa toimivaa Professional Organizeria ja jutun luettuani tiesin, että unelmallani on nimi. Tilasin netistä saman tien kirjallisuutta ja ryhdyin opiskelemaan. Tutkintoa ei Suomessa voi vielä suorittaa, mutta tulevaisuudessa voi.
Markkinointikanavaksi valikoitui Facebook ja Google niiden edullisuuden ja toisaalta potetiaalin vuoksi, enkä ole valintaani katunut. FB-mainosten avulla tilauskirja täyttyy lupaavaa tahtia, vaikka kyseessä on Suomessa täysin uusi palveluala.
Mitä sitten teen? Järjestän. Kaikkea.
Yritykseni kotisivuilla www.ordinare.fi on lisää tietoa minusta ja palveluistani. Olen aloittanut kotitalouksien järjestämisellä. Luon tilaa ja vapautta ihmisille, jotka hukkuvat kaikkeen kamaan. Annan toivoa kodista, jossa voi elää ilman paperikasoja, täpötäysiä kaappeja, ylipursuavia kirjahyllyjä ja laatikoita, jotka eivät mene edes kiinni. Palveluni ei ole siivousta, vaan ”tavararemontti”, jonka seurauksena asiakas saa takaisin tavaran valloittamat alueet kodistaan. Pääkaupunkiseudun asuntojen hinnoilla yhden neliömetrin laajuinen säläkasa varaa vähintään 2500 e pääomaa, joka siinä neliössä on kiinni! Entä jos kokonainen huone on käyttökelvoton sen vuoksi, että siellä vain säilytetään elektroniikkaromua, vanhoja papereita, sanomalehtiä, käyttämättömiä vaatteita tai mitä tahansa tavaraa, jolla ei ole käyttö-, keräily- tai edes tunnearvoa?
Miksi ystäväyrittäjyys?
Parasta yrittämisessä on vapaus tehdä yrityksestään oman näköisensä, pahinta taas ehkä vapaus kollegoista, kahvitunneista, yhteisistä jutuista, tiimityöstä. Verkostoitumalla saa tätä puolta korjattua. Itse myös toivoisin mahdollisuuksia muunkinlaiseen järjestämiseen. Kuten sanottu, olen aloittanut tästä ja jännityksellä odotan, mitä kaikkea eteen tulee. Olen hyvä järjestämään projekteja, verkostoitumaan, markkinoimaan, ideoita tulvii… Tällä hetkellä unelmani on, että voisin elää verkostoitumalla, järjestämällä ideariihiä, ”kullankaivamisella” eli auttamalla löytämään parhaat tekijät oikeille paikoille. Olisi ihanaa saada ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen ja innostaa heitä löytämään omat mahdollisuutensa. Haluaisin olla tekemässä liiketoimintaa, jossa on vain voittajia! Huomenna unelmani voi olla jotain muuta, mutta tällainen se on tänään tammikuun 26. päivänä armon vuonna 2010.
Tarjouspyyntöjä siis vastaanotetaan. Tervetuloa myös FB-kaverikseni ja Ordinaren faniksi :)



Vuosi 2009 ja erityisesti vuoden loppupuoli yhdessä Eeron (@rautasilta), Jannen (@jpruohisto), Pauliinan (@PauliinaMakela), Kristiinan (@KristiinaMEME) ja monen, monen muun mahtavan uuden some-ystävän kanssa synnytti jotakin arvokasta. Ihan uudella tavalla ja sykkeellä. Päivittäin mietin tätä mahtavaa joukkoa ja yhdessä ihmettelemisen ihanuutta. Harvoin törmää samassa paikassa niin moneen ihmiseen, joilla on sama tekemisen syke (siis jopa virtuaalisesti)! Meillä on jokaisella erilainen tausta, tulemme eri ikäryhmistä ja teemme osin aivan eri asioita. Silti koko joukko asioita yhdistää! No @raesmaa sitten, minulla on aikamoinen syke, energiaa on. Olen extrovertti, saatan hengästyttää hitaampia. Ideoistakaan ei ole pulaa, tosin tuppaavat jäädä osin käyttämättä. Olen koulutukseltani ns. IT-ekonomi, eli ekonomi pääaineena tietojärjestelmätiede. Opiskelin Tukholmassa (Stockholms Universitet & KTH), jossa myös asuin viisi ihanaa vuotta (1997-2001). Työpolku (en pidä ura-sanasta, kiemurteleva polku sopii paremmin) on kulkenut vahvasti ohjelmistoliiketoiminnassa. Polku alkoi pikkutyttönä IBM:ltä ja jatkui eri ohjelmistotaloissa ERPpien, CRM:ien ja Business Intelligencen parissa. Olen kouluttanut, kehittänyt, tuotteistanut, myynyt, markkinoinut ja rakentanut kumppanikanavia Euroopassa (LinkedIn’issa tarkemmin). Vuosina 2003-2008 sukelsin syvälle IT Service Management/ITIL -kuvioihin. Jos ei ole tuttu sanapari niin kyseessä on it-palvelujohtamisen ja palvelujen tuottamisen parhaat käytännöt, palvelustrategiasta aina tekemiseen asti jatkuva malli.
Välillä on tapana laittaa kaikki uusiksi. Näin kävi myös vuodenvaihteessa 2008. Lähdin tammikuun alussa 2009 Thaimaahan asioita miettimään ja palattuani sain soiton, johon vastasin heti ”kyllä”. Lähdin mukaan perustamaan start up’ia nimeltä Sopima Oy. Sopima on neljäs (kasvu)yritys, jossa olen omistajana, joten yrittäminen vei taas kerran taas voiton. Sopimassa rakennamme SaaS-palvelua sopimustenhallintaan, kutsumme palvelua Sopimusten Verkkopankiksi. Sopiminen kun on viimeinen liiketoiminnan linnake, jota ei ole juurikaan automatisoitu vaan se tehdään aina vaikeimman kautta ja kalliisti. Lienee tuttua. Ajattelimme auttaa yrityksiä tässä, jää energiaa muuhunkin kun sopimusten vääntämiseen ja riskitkin ovat hallinnassa (lue = yrittäjänä voit nukkua yösi rauhassa).
Lähellä sydäntäni ovat siis kasvuyrittäjyys, nopeasti muuttuvan liiketoimintaympäristön haasteiden ihmettely ja ratkominen sekä sosiaalisen median voima. Minulla on pitkä historia ”perinteisen” ratkaisumyynnin ja markkinoinnin parista, on ihanaa 'poisoppia' vanhasta ja miettiä miten asiat voisi tehdä toisin – online, SoMen ja verkostojen avulla. Välillä törmään yrittäjiin, joiden mielestä oman palvelun myyminen on ikävää, vaikeaa, pakkopulla. Sitä jaksan ihmetellä eli tässä voin ehkä auttaa. Ja SoMe helpottaa tässä. Privaattipuolesta vielä, olen kahden teinin eronnut äiti, kirjastonhoitajan tytär ja entinen huimapää (laskuvarjohyppyjä ja vuorille kiipeilyä) Helsingin Herttoniemenrannasta.
Yhdessä tekemiseen ja tiedon jakamiseen uskon. Twitter on siinä aivan mahtava väline! Uskon Eeron ideaan ystäväyrittäjyydestä – #Friendtrepreneur rocks! Ruohiston Jannen kanssa olen paljon jo jutellutkin ja todella mielelläni tutustun paremmin muihin ystäväyrittäjiin. SoMe-miitissä viimeistään nähdään!
Ai niin, perustin Spotify-soittolistan nimeltä #Friendtrepreneur rocks! Volume 1. Kerättäisiinkö sinne yrittäjälle sopivia voimabiisejä? Laitoin sinne jo Ismo Alangon Extaasiin, se sopii meille!
Otsikkoni on mottoni: Always in Beta! (kuinka sitä voisi olla muuta kuin beta-vaiheessa…)
Loistovuotta 2010 kaikille!
Riitta Raesmaa
http://twitter.com/raesmaa
http://fi.linkedin.com/in/raesmaa
http://www.facebook.com/raesmaa
skype riittaraesmaa
Hei vain,
Vuoden 2010 ennustetaan olevan sosiaalisen median vuosi yrityksille. Tämä yhteisblogi ja koko friendtrepreneur-ajattelu on hieno lähtölaukaus sille. Sosiaalisten palveluiden käyttöönotto näyttää olevan Suomessa nyt hyvässä myötätuulessa, erityisen ilahtunut olen suomenkielisten viestien määrän lisääntymisessä mikrobloggauspalvelu Twitterissä. Eero julistikin Suomi-Twitterin syntyneeksi tällä viikolla (19.1.2010). Twitter on kyllä aivan loistava palvelu, sen kautta olen tutustunut muutamiin tämänkin blogin kirjoittajiin ja muihin asiantuntijoihin Suomessa ja ulkomailla.

Eeron Ystäväyritys-konsepti on minusta mahtava idea. On kunnia päästä kirjoittamaan tänne.
Olen jyväskyläläinen ICT-kouluttaja ja tietokirjailija. Taustaltani olen tosin humanisti sekä kasvatustieteilijä aikuiskasvatuksen puolelta, mutta toistaiseksi nämä ominaisuudet eivät ole haitanneet. Ja alkajaisiksi totean myös, että olen yrittäjä, joka innokkaasti opettelee hyödyntämään SoMe:a toiminnassaan, en sosiaalisen median yrittäjä. Koska toimin ICT-koulutuksen parissa, on kai jotenkin luontevaa, että olen kuitenkin sotkeentumassa näihin kuvioihin enenevässä määrin. Asiakkaani käyttävät vielä pääosin ”vanhoja” välineitä, mm. viime vuonna kysytyin koulutus oli Outlook-koulutusta! Sosiaalinen media on silti jo vyörynyt työpaikkojen arkeen joko keskusteluina saako sitä vai eikö sitä saa käyttää työpaikalta ja myös työnteon tapojen vähittäisinä muutoksina, joita mm. itsekin kovasti yritän tarjoilla. Ja koko ajanhan tulee työvälineitä, jotka luonteeltaan ovat sosiaalisen median välineiden kaltaisia.
Tarkemman kuvauksen yhden ihmisen kokoisesta yrityksestäni jätän erilaisten verkkosivujeni varaan, viralliselta sivultani löytyy mm. toiminnastani kertova yhteenveto diaesityksenä (kuinkas muutenkaan!). Oma näkökulmani sosiaaliseen mediaan on luonnollisesti koulutuksellinen. Tällä hetkellä repertuaarissa on yksi sosiaalisen median tietoturva- ja "nettikäytöstapapainotteinen" koulutus, jonka kokosin erään yrittäjille suunnatun digitaalisen markkinoinnin koulutustilaisuuden jälkeen yleisön kysymyksiä kuunneltuani. Perusasioissa tarvitaan tukea, kaikille ei ole luontevaa edetä pelkästään kokeilemalla.
Näkisin olevani hyvä sillanrakentaja vanhan ja uuden välillä, koska kouluttajana olen tutustunut erilaisten työpaikkojen arkikäytäntöihin ja toisaalta niitä riittävän etäältä katseltuani olen myös todennut, miten niiden on vähitellen muututtava. Olen kai täällä omissa ympyröissäni jo yhden sortin käännyttäjä. Olen viime aikoina sanonut aika usein näin: ”Hieno idea, mutta tiesitkö, että voisit... ” ja sitten puhe kääntyy sosiaaliseen mediaan. En tarkkaan tiedä olenko ehkä vaikuttanut siihen, että Keski-Suomen Naisyrittäjät ilmaantuivat äskettäin Facebookiin, mutta ainakin kaksi koiraharrastusyhdistystä olen usuttanut uskaltautumaan perinteistä nettisivua tiiviimpään verkkoläsnäoloon.
Joku ehkä miettii, että mitähän tuo täällä tekee kun ei kuulu sosiaalisen median "edelläkävijäporukkaan". Nooh, Eero näemmä uskaltaa ajatella laajasti. Kun SoMe vähitellen integroituu työelämän arkeen, tarvitaan yhä enemmän eri alojen ihmisiä, jotka suhtautuvat SoMe:en myötämielisesti. SoMe-ammattilaiset (keitä he sitten ovatkaan) lyövät itseään pahasti korvalle, jos jättäytyvät pörisemään vain keskenään. On paljon meitä, jotka teemme ihan "tavallisia" töitä ja silti seuraamme myös sosiaalisen median kentän tapahtumia. Viikko sitten löysin Twitter-seuraajistani Miran (@MiraManninen), joka on vienyt tilitoimistonsa myös Facebookiin. Hän on minusta hyvä esimerkki sillanrakentajista vanhan ja uuden välillä.
Huomisen päivän vietän muuten Helsingissa TIEKEN tutkintojen kehittäjätapaamisessa. Sattumoisin olen työryhmässä, joka pohtii miten A-korttitutkinnon Oppiminen ja työskentely verkossa -moduuli toimisi mahdollisimman hyvin myös sosiaalisen median käyttöön ohjaavana moduulina. Perusperustyötä siis, mutta mielestäni tällä hetkellä tärkeää.
Löydät minut myös Twitteristä, Facebookista ja Tuolin ja näppäimistön välistä -blogistani.