Yrittäjyyden asennetta

Aivan ensiksi: pidän Friendtrepreneurin ideaa erinomaisena. Yrittää voi yksin, mutta yrittäjänä yksin pärjääminen onkin sitten jo eri asia. Kiitos minunkin puolestani Rautasillan Eerolle konseptin luomisesta ja siitä, että saan kunnian kirjoittaa tänne.

Olen Uotisen Oskari. Minut löytää Twitteristä, Facebookista, LinkedInistä ja monesta muusta paikasta. Teen tällä hetkellä gradua Kuopion yliopiston (lue: Itä-Suomen yliopiston) kauppatieteiden laitokselle oppivan organisaation edellytysten tukemisesta pk-sektorin asiantuntijayrityksissä. Työni puolesta sitä vastoin toimin opetuksellisia asiantuntijapalveluita tarjoavan Lyyra-plus oy:n palvelusuunnittelijana ja konsulttina. Sivutoimisesti teen pienimuotoista sosiaalisen median koulutusta toiminimellä.

Yrittäjähenkeä ja uusia yrityksiä tarvitaan. Yrittäjyydellä ja pk-yrityksillä on suuri merkitys kansantaloutemme kannalta. Vaikka yritysten määrä onkin Suomessa kasvanut 1990-luvun laman jälkeen koko ajan, on yrittäjäaktiivisuus silti varsin vaatimattomalla tasolla kansainvälisesti vertailtuna. Mielestäni yrittäjyyden tukeminen valtion taholta on kulkenut pääosin oikeaan suuntaan, mutta paljon olisi vielä tehtävää.

Toimiessani niin palkkatyössä kuin tuoreena yksityisenä ammatinharjoittajana olen huomannut, että yrittäjyys ei ole todellakaan vain omistaja-yrittäjyyttä. Mielestäni tärkeämpi yrittäjyyden ”määritelmä” liittyy asenteeseen. Matti Koiranen on tutkinut ja kirjoittanut sisäisestä yrittäjyydestä, jonka hän määrittelee suhtautumisena työn tekemiseen. Sisäisillä yrittäjillä on visio, jonka eteen he ponnistelevat. Heillä on sisäinen palo siihen, mitä he tekevät.

Tapaamani yritysjohtajat – varsinkin omistaja-yrittäjät – ovat olleet valtaosin luovia hulluja käsitteen positiivisimmassa merkityksessä. He ovat nähneet kirkkaana sen tulevaisuuden, johon he johtajana tai yrittäjänä haluavat päästä. Heille esteet ovat olleet korkeintaan hidasteita, jotka on tehty voitettaviksi. Sisäisenä ja ulkoisena yrittäjänä tunnistan itseni edellisestä. En ole antanut nuoruuteni tai kokemuksen puutteen olla esteenä millekään, mitä olen tehnyt. Hulluista johtajista muuten erinomainen kirja on Helena Åhmanin Hullut johtajat.

Sisäiseen, kuten ulkoiseenkin yrittäjyyteen, sisältyy luontaisena elementtinä innovatiivisuus ja muuntautumiskyky. Nykypäivän turbulentissa liiketoimintaympäristössä yrityksen muuntautumiskyky on välttämättömyys. Toisaalta pienen yrityksen resurssit ovat vähäiset, jotta se pystyisi yksin vastaamaan kaikkiin sitä kohtaaviin vaatimuksiin. Verkostoituminen, yhteistyö ja kumppanuus ovat jotain, jonka avulla voidaan saavuttaa lisäarvoa kaikille verkoston osapuolille uusina liiketoimintamahdollisuuksina, innovaatioina ja vertaistukena. Tähän edellytyksiä tarjoaa myös Friendtrepreneur-verkosto.

Auttamisen fiilis ja yhdessä tekeminen ovat tämän vuosikymmenen trendejä!

Tervetuloa kaverikseni, seuraajakseni tai muuten vaan tutustumaan!

EDIT: 1.4. lähtien yritykseni InFlow on löytynyt Kaupparekisteristä. Tutustu palveluihini!

Oman itsensä herra -yrittäjä

Kiitos mainiosta paikasta lukea ja kirjoittaa yrittäjyydestä. Teema on hyvä: sosiaalisuus, sosiaalinen media, yrittäjyys ja bisnes. Näin ymmärsin.

Sitä haluaa tehdä työtä mistä tykkää, haluaa vaikuttaa positiivisesti, herättää professionaalista mielihyvää muissakin ja menestyä siinä samalla. Mitäpä muuta? Kun oma työ tulee tehtyä niin hyvin kuin osaa ja saa siitä tunnustusta, seuraavalla kerralla haluaa tehdä sen toisella tavalla vieläkin paremmin tai ainakin toisella tavalla. Joskus sitä onnistuu ja joskus ei niin hyvin. Korkeintaan tyydyttävästi.

Työ, jossa monet asiat saa tehdä omalla tavallaan, on opetus/ohjaustyö. Joka kerralla voi tehdä asioita hieman toisin, vaikka sisältö ei juuri muuttuisikaan. Nykyisin opetus on enimmäkseen ohjaamista ja sosiaaliset ohjelmistot ja verkko muutenkin antavat siihen hyvät välineet. Minä katson sosiaalista mediaa enimmäkseen oppijan näkökulmasta. Oppijoita olemme nimittäin kaikki. Tässä teemassa ei tarvitse erotella tekeekö työtä yrityksen vai oppilaitoksen kontekstissa. Tavoitteenahan aina on jonkinlainen kehittyminen, asiassa kuin asiassa.

Yrittäminen fokusoituu ratkaisuihin, nimittäin ratkaisuja myydään. Kaikilla on joskus kysymyksiä ja ongelmia tai on tarpeita tehdä joitain asioita, joissa ei tunne itseään osaajaksi tai vahvaksi. Olisi hienoa olla superyrittäjä tai opettaja, joka osaa kaiken. Ei olisi ongelmia ja rahaakin riittäisi. Myisit vain vastauksia muille, jos he suostuvat niistä jotain maksamaan. Yrittäjän ongelma on löytää muiden ongelmia, joihin myydä vastauksia. Josko ystäväyrittäjästä olisi apua yrittäjän ongelmaan :) tai ainakin jakamaan ajatuksia?

Ratkaisuja tai ei, työskentelen Valopi Oy:ssä ja keskityn teknologian ja oppimisen rajamaailman asioihin. Ongelmat siellä ovat kaikkialla muualla kuin välineissä. Välineet ovat yleensä helppoja, vaikka monet asiakkaat pitävätkin niitä vaikeina, ainakin aluksi. Tekniikan ihmisenä minulle välineet ja ns. bittijutut ovat helppoja. Siksipä bloggaan enemmän kiinnostavista ja vaikeammista asioista.

Aloitin yritykseni 2004 hieman eri liikeidealla kuin nykyinen. Keskityin nimittäin sanastoihin ja semanttisuuteen, mutta se ei lyönyt leiville. En ole haudannut ideoitani tuossa asiassa, mutta ehkä tuonnempana sitten. Koulutan, esitelmöin, konsultoin ja teen erilaisia projekteja ja myös video-oppaita. Nyt olen tekemässä eOppimistoimialan yrityksistä kartoitusta. Olisko vinkkejä?

@jarmotanskanen

Ystävyysyrittäjyydestä ja Rautasillasta

Ystäväyritys-konsepti on minun mielikuvissani eräänlainen “yritysten facebook”.  Sen sisältäisi välineitä verkostoitumiseen, vertaistukeen, suositteluun, mutta myös projekteihin ja jopa yhteismarkkinointiin. Kaikki ei tietenkään tarvitsisi olla avointa, vaan suunnittelutyötä ystäväyritykset voisivat tehdä myös vain keskenään.

Lisäksi se voisi toimia osaajapankkina 3.0, josta myös palveluiden ostajat voisivat hakea osaajia.

Se pitäisi sisällään eri alojen yrittäjiä, jolloin projektin palaset voisi keräillä sieltä tarpeen mukaan, kuulostella hiukan miten kemiat toimivat ja osaamiset matsaavat ja päräyttää käyntiin vaikka yhteisen tarjouksen tekemisen.

Se voisi sisältää myös avointa keskustelua ja blogeja ja foorumeita eri aloilta. Olen toiminut yksinyrittäjänä nyt kohta kolme vuotta ja ainakin itse olen kaivannut sellaista. Osittain siitä syystä olen niin hyperaktiivinen esimerkiksi twitterissä.

Siinä lyhyesti se mitä olen tästä tähän asti ajatellut.

Yritysesittely

Rautasilta on sosiaaliseen mediaan erikoistunut yritys. Olen taiteen maisteri Lapin yliopistosta ja journalisti Jyväskylän yliopistosta ja ammatillinen opettaja.

Takanani on 16 vuoden mediaopettajanura ja teen opetustöitä yhä yritykseni kautta, eli noin kolmasosan liikevaihdostani.

En osaa mieltää toimintaani minkään perinteisen yritysajattelun kautta vaan enemmänkin elämäntyyliyrittäjyyden.  Olen kohta 47-vuotias ja nykyään mietin mitä kaikkea haluan tehdä ja mitä hiukan osaankin ja kehittelen niistä liiketoimintaa. Olen hyvä ideoimaan ja kova innostumaan, mutta en aina keksi mitä ideoideni kanssa tekisin. Senkin takia olen innostunut sosiaalisesta mediasta.

En hirveästi pohdi yrityskuvaani, vaikka tietysti pitäisi. En varmaan pärjäisi hetkeäkään pääkaupunkiseudulla. Täällä Rovaniemellä olen toistaakseni ainoa alallani, mutta kaupungin mainostoimistot hengittävät niskaan ja vannovat jo sosiaalisen median nimeen.  En pysty yksin niiden kanssa kilpailemaan, joten ystävyysyrittäjyys voisi olla minun liiketoiminnalleni valttikortti. Eli minulla on ihan itsekkäätkin syyt tehdä tätä.
Tule ihmeessä myös Rautasillan faniksi: http://www.facebook.com/rautasilta

Tästä blogista

Tähän blogiin saa kirjoittajatunnukset se joka haluaa. Sana on vapaa. Info(at)rautasilta.com on osoite josta saa kutsun kirjoittamaan.

Eero Leppänen
www.rautasilta.com

Sinistä merta kohti

Mahtava initiatiivi twitterissä, Eero! Vai oliko se ensin Facebookissa...? Joka tapauksessa, kernaasti mukana sinisen meren strategiaan suuntautuvassa toiminnassa - kehitetään yhdessä uusia palveluita jo olemassa oleville markkinoille sen sijaan että kamppailemme verisesti keskenämme. Jätetään pienen maan kamppailut suurten mediatalojen huoleksi ;).

Esittelyvuorossa Marko Sykkö, ilmestyskirjanpitäjä ja viestintäkonsultti 11 vuoden kokemuksella median ja viestinnän parista. Olen yritykseni Promener Oy:n toimitusjohtaja, ja viimeiset 2-3 vuotta olen hihhuloinut sosiaalisen median parissa. Ensin ison yrityksen sisällä ja myöhemmin ja vakavammin omissa nimissä. Promener tarjoaa viestinnän strategista kumppanuutta, muutosviestinnän konsultointia ja sosiaalisen median implementointia osana viestintäkokonaisuutta.

Nyt meillä on perusteilla kolmen yrityksen yhteisbrändi Tampereella auttaaksemme asiakkaat alkuun ja toimimaan järjestelmällisesti sosiaalisessa mediassa, tehostamaan sisäistä toimintaansa ja hyödyntämään verkoissa lymyävää parvien viisautta.

Mistä lisää tuonnempana.